(Julkaistu ensimmäisen kerran Facebookissa 25.3.2019.) Kuvittele, jos sinun pitäisi anoa lupaa saadaksesi perustaa perheen tai sinun ei annettaisi pitää syntynyttä lastasi. Entä jos olisit orjuuden kaltaisessa työsuhteessa ilman oikeutta lopettaa työntekoa. Ajattele, että matkustaaksesi valtion sisällä parin sadan kilometrin päähän isovanhempiesi luo tarvitsisit luvan työnantajaltasi ja kotiseutusi hallinnolta. Tai, että rangaistusten pelossa et voisi kritisoida yhteiskuntasi järjestystä tai sen edustamia arvoja. Vääryyttä kokiessasi et saisi päätöstä oikeuksistasi ja velvollisuuksistasi puolueettoman tuomioistuimen tutkittavaksi.
Mielikuvitusleikin esimerkit eivät ole tuulesta temmattuja. Ne ovat todellisia kuvauksia ihmisten elämästä tästä päivästä ja historiasta. Näiden esimerkkien avulla havainnollistan ihmisoikeuksien keskeisyyttä ja merkitystä arjessamme, jota pidämme suurelta osin itsestään selvänä. Ihmisoikeudet ovat kaiken A ja O, ja niiden kunnioittamisen ja edistämisen tulee olla lähtökohtana yhteiskuntaa rakentaessa ja kehittäessämme. Kehittyneissä maissa kuten täällä Suomessa yksilön vapaudet ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä pohjautuvat nimenomaa ihmisoikeuksiin ja niiden kunnioittamiseen.
Oikeustieteen opiskelijana olen opinnoissani ja töissäni valinnut perus- ja ihmisoikeudet oikeudellisen ratkaisutyön lähtökohdaksi. Viime vuodet olen huolestuneena seurannut ihmisoikeuskehityksen muuttumista niiden edistämisestä ihmisoikeuksien karsimiseksi ja minimitason etsimiseksi. Rasismi ja vihapuhe ovat saaneet hyväksytyn aseman yhteiskunnallisessa keskustelussa. Turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa poljetaan ja selkeisiin esiin nousseisiin ongelmiin, kuten etniseen profilointiin ja ihmiskaupan uhrien palautuksiin maihin, joissa heitä uhkaa uudelleenuhriutuminen ei puututa. Kansainvälisten sopimusten tulkintoja ollaan esitetty löyhennettäviksi.
Tätä kehitystä seuratessani osallistuin ihmisoikeusseminaareihin. Olin turhautunut, mutta koin voimakkaasti myös olevani "omieni" seurassa. Halusin (ja haluan edelleen) olla joku päivä yksi ihmisoikeuksien johtavista asiantuntijoista, ja tehdä työtä näiden edistämiseksi. Ihailemani Elisabeth Rehn vetosi hallituspuolueisiin Helsingin Sanomissa: ”Keskustan ja kokoomuksen pitäisi kakistaa itsestään ne aiemmat periaatteensa. Se, että ihmistä kunnioitetaan.” Tammikuussa 2017 luin uudesta puolueesta, jonka keskiössä ovat tasa-arvo, syrjimättömyys ja ihmisarvot – ja tiesin löytäneeni oman paikkani.
Ihmisoikeuksien tavoitteena on mahdollisimman inhimillinen ja reilu maailma kaikille. Niiden perimmäinen päämäärä on seurata valtaa ja tuoda näkyväksi sellaista, joka muuten jäisi piiloon. Ihmisoikeuksien kuuluu ohjata lainsäädäntömme suuntaa, ja ne ovat jo sellaisenaan velvoittavia oikeusnormeja.
Täten lupaan edistää ihmisoikeuksia, jos tulen valituksi kansanedustajaksi.#ihmisoikeuslupaus
Ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa täysimääräisesti, ja niiden loukkaukset ovat yksilötasolla tapauksittain hyvin vakavia ja merkittäviä. Vaalikampanjoinnin viimeiset kolme viikkoa käynnistyvät nyt. Lupaan omassa kampanjassani tuoda esille yhteiskuntamme merkittävimpiä ihmisoikeusongelmia- ja loukkauksia. #ihmisoikeusvaalit
Feministinen puolue on ennen kaikkea ihmisoikeuspuolue. Olen hyvin ylpeä siitä, että saan olla ehdokkaana puollueemme ensimmäisissä eduskuntavaaleissa, ja olen saanut olla mukana työstämässä vaaliohjelmaamme. 100 aloitetta yhdenvertaisuuteen -ohjelmamme vastaa yhteiskuntamme kriittisimpiin ihmisoikeusongelmiin tarjoamalla konkreettiset ratkaisut ja suunnat tulevaisuudelle. Tulevaisuus päätetään näissä vaaleissa, ja Feministinen puolue on tekemässä nyt historiaa. #otapaikkasija #votepink!